Aloitin kääntäjänurani toukokuussa 2004 harjoittelijana käännöstoimistossa. Työpaikka sijaitsi autokorjaamon yläkerrassa talossa, joka on myöhemmin purettu uusien kerrostalojen alta. Rakennuksen kohtalo on jokseenkin rinnasteinen vanhan kunnon käännösalan kanssa. Toimistossa oli silloin töissä useita muitakin in house -kääntäjiä, joilta sai apua, neuvoja ja toki myös seuraa. Tekstit käännettiin useimmiten Wordin kanssa käytettävällä Trados Workbenchillä tai muut tiedostomuodot TagEditorilla, toisinaan myös Transitilla. Käännösmuistit, toistot ja fuzzy matchit ovat olleet siis osa työtäni alusta saakka, mutta silti muutos on ollut valtava näiden vuosien aikana.
Ennen tiedostot olivat omalla koneella, nykyään suurin osa töistä tehdään verkkoalustoilla ja pilvipalveluissa. PEMT eli konekäännösten jälkieditointi on vallannut alaa. Tätä kirjoittaessa en ole koko viikkona tehnyt muuta työtä kuin konekäännösten jälkieditointia. Enkä voi sanoa suoranaisesti iloitsevani siitä. Onko ynseyteen syytä vai olenko vain menneeseen juuttunut jäärä?
Motiivi
Käännöstoimistot usein lähestyvät viesteillä, joissa lupailevat ”tuottavuuden” lisääntyvän konekäännösratkaisun avulla. Kääntäjänä on kuitenkin vaikea olla hirveän innoissaan saadessaan kääntää enemmän tekstiä halvemmalla. Ongelma ei ehkä olekaan niinkään itse teknologiassa, vaan sen käytön motivoinnissa. Koko konekäännöksen ideana kun tuntuu olevan, että kääntäjällä voi teettää enemmän työtä, josta tarvitsee maksaa vähemmän. Sellaisilla töillä ei tietenkään tee mieli täyttää päiviään.
Lisäksi freelancerin elämän realiteetteihin kuuluu työtilanteiden vaihtelu. Vaikka projektin tekisikin konekäännöksen avulla nopeammin, odottamassa ei välttämättä ole muita töitä, joihin siirtyä säästyneellä ajalla. Sen sijaan ainoasta päivän projektistaan on vain ansainnut vähemmän. Tarvittaisiinkin toisenlaiset perustelut.
Auttaisiko vetoaminen laiskuuteen?
Toki tässäkin oletuksena olisi, että konekäännös tosiaan nopeuttaisi työtä – niinhän ei aina ole. Oman kokemuksen perusteella kone säästää aikaa eniten raakakäännösvaiheessa, kun alustavaa versiota ei tarvitse itse kirjoittaa. Sepä vain on käännöksessä muutenkin kaikkein nopein ja vaivattomin vaihe. Tarkisteluun ja taustatiedon hakemiseen sekä lopullisen version hiomiseen menee helposti yhtä paljon aikaa kuin ennenkin.
Lisäksi konekäännösten laatu ja siten vaadittu työmäärä vaihtelevat. Siksi on vaikea arvioida, kuinka paljon työtä ehtii tehdä missäkin ajassa, mikä omalta osaltaan vaikeuttaa ”tuottavuuden” lisäämistä, koska töitä ei kuitenkaan uskalla ottaa vastaan tavallista enempää.
Entä työn helpottaminen?
Koneet ovat tietysti hyviä työssä, joka sisältää konemaisia työvaiheita. Kukapa ei haluaisi sysätä tylsiä töitään kyllästymättömän koneen harteille? Täysin samoina samassa kontekstissa toistuvia lauseita on turha kääntää aina
erikseen – siksihän on käännösmuisteja. Käännösmuistiosuma on kuitenkin ihmisen tekemä, jolloin voi ainakin jossakin määrin luottaa siihen, että joku kollega on valinnut kyseiset sanat tarkoituksella.
Koneen hyväksi puoleksi voisi kuvitella juuri sen, että se ainakin osaisi valita tilanteeseen sopivat sanat eikä myöskään muuttaisi mieltään kesken kaiken. Se ei kuitenkaan toimi niin. Sen sijaan kone kääntää usein samat termit aina eri tavalla, eikä osaa valita synonyymeistä sopivinta kontekstiin.
Onko konekäännöksestä sitten hyötyä?
Hyödyllisyys riippuu siitä, mitä käännöksellä halutaan saavuttaa. Halutaanko sujuva, oikeakielinen ja tarkka käännös vai halutaanko vain tietää, mitä tekstissä suunnilleen sanotaan. Tekstiähän on nykymaailmassa kaikkialla, eivätkä ihmiskääntäjät ehdi joka paikkaan. Konekäännöksillä onkin ehdottomasti paikkansa. On silti myös paikkoja, joissa konetta ei kannattaisi käyttää.
Konekäännösten laatu ja siten niistä saatava hyöty paranevat jatkuvasti. Samalla konekäännösten editointiin ehkä tottuu, tarvittavaa aikaa oppii arvioimaan paremmin, ja siitä tulee uusi normaali. Tietyt lainalaisuudet pysynevät silti ennallaan:
- Haluamastaan hintatasosta kannattaa yrittää pitää kiinni, konekäännös tai ei. Mielekkäällä hinnalla syntyy myös parempaa tulosta.
-
Konekäännöksiä ei ole pakko tehdä. Muitakin töitä maailmassa on edelleen, joten työpanostaan voi alkaa ohjata muihin tehtäviin.
-
Aikaansa pitää silti seurata, sillä siten saa pöytään leivän ja Pågenin, vaikka se olisikin välillä pakkopullaa.
English (UK) 
Suomi